Testasimme kansallisena vuosikokousviikonloppuna yhdessä täysin uuden JCI-koulutuksen, jossa aiemman kolmen erillisen JCI-koulutuksen sijaan on rakennettu yksi megalomaaninen, lähes 8 tunnin takapuolen puudutin (onneksi koulutus pidettiin pätkissä!). Korona-aika tuli avuksemme etätoteutuksen myötä ja istuimme koulutuksen yhdessä todella monen teepannullisen ääressä kuuntelemassa ja keskustelemassa jäsenhankinnasta, jäsenten motivoinnista sekä sitouttamisesta ja mielekkäästä kamaritoiminnasta. Sivussa saattoi mennä myös mm. levy suklaata, pussillinen panttereita ja satunnaisia muita herkkuja. Koska saman pöydän ääressä istui meidän kamaristamme hohtavan tuore koejäsen ja suhteellisen paljon tästä järjestöstä asioita nähnyt varttuneempi jäsen, keskustelut olivat erittäin hedelmällisiä ja olemme sitä mieltä, että molemmat saivat koulutuksesta huomattavasti enemmän kuin jos olisimme notkuneet omien ruutujemme ääressä.
Miisa uutena ja innokkaana koejäsenenä sai itsetutkiskeluelämyksiä pohtiessaan, mm. millainen on hyvä koejäsen, miten nuorkauppakamarista voi hyötyä (ja yhdistystä hyödyttää omalla toiminnallaan) vaikka ei olisi rajatonta harrastusaikaresurssia käytössään sekä millaisia tulevaisuuden polkuja hän voisi lähteä rakentamaan tuleville vuosille. Myös ajatus esimerkiksi tulevaisuuden hallituspolusta alkoi kirkastua yhteisten välikeskustelujemme kautta. Isossa osassa tässä koulutuksessa oli myös jäsenhankinta ja tätä keskustelua kävimme etenkin koejäsenprosessin osalta – miten saisimme Imatralle lisää sitoutuneita jäseniä? Iso ahaa-elämys oli myös eri nuorkauppakamareista valtakunnallisiksi nousseet tapahtumat (mm. Kotkan meripäivät, TET-jaksot kouluihin sekä turvavöiden saaminen pakollisiksi autoihin) ja nuorkauppakamaritoimintamme aito vaikuttavuus yhteiskunnassa. Pohdiskelimme teekupillisen nro 1356 kohdalla myös sitä, miten kamarista saa aidosti innostusta oppia uutta, kouluttautua ja kehittää itseään, juuri siksi että se on vapaaehtoista!
Kamarimaailmaa kokeneemmasta Ida-Marian näkökulmasta koulutus toi ensisijaisesti muiden kokemuksien kautta hyviä vinkkejä ja keskusteluja kamarin kehittämisen tueksi. Oli ihanaa kuulla, että Suomi tuntuu olevan täynnä pieniä kamareita ja saada vertaistukea, sekä hyviä käytänteitä miten kukakin taklaa jäsenhankintaansa. Tärkeimpänä pohdintana nousi ehkä se, miten saada jäsen innostumaan toiminnasta, mutta ei kuitenkaan tukehtumaan toiveiden määrään, mikä tuntuu olevan etenkin pienien kamarien perisynti silloin, kun halutaan toisaalta näyttää kaikki mitä olemassa on ja toisaalta myös saada lisäkäsipareja avuksi. Ehkä näin DP:n (valmistautuvan puheenjohtajan) näkökulmasta jäsenten sitouttaminen ja mielekäs tekeminen nousivat arvokkaimmiksi jatkopohdiskelun aiheiksi. Koulutuksen materiaaleissa oli myös paljon ohjeita jäsenten laadun vs. määrän suhteen, mutta olimme Miisan kanssa yhtä meiltä siitä, että sanaa ”laatu” ei saisi käyttää koskaan, kun puhutaan ihmisistä! Jokainen tekee sen hetkisen parhaansa ja vain yhteisen tekemisen kautta voi jäsenet loistaa osana yhdistystämme.
Ja mikä parasta, virallisiin JCI-koulutuksiin kuuluu tentti, jotta saa virallisen koulutussuorituksen ja se on tätä kirjoittaessa molemmilta hyväksytysti läpi! Todistettavasti kuuntelimme myös koulutusta. ?
Terveisin,
Miisa ja Ida-Maria
